Kustaa Vaasa muistetaan historian suurmiehenä, joka loi perustan Ruotsin valtakunnalle. Samalla hän vaikutti ratkaisevasti myös Suomen kehitykseen ollessamme vielä osa Ruotsia. Kruunun takaa paljastuu kuitenkin ihminen, joka kärsi ankarasta hammassärystä. Uudet historialliset tutkimukset viittaavat siihen, että kuninkaan heikko suunterveys vaikutti paitsi hänen mielialaansa myös hänen tapaansa johtaa valtakuntaa.
On jopa leikillisesti väitetty, että Suomi saattaisi yhä olla osa Ruotsia, jos Kustaa Vaasan hampaat olisivat olleet kunnossa. Terveempi ja tasaisempi hallitsija olisi voinut tehdä toisenlaisia ratkaisuja.
Sokeri oli osa kuninkaallista ruokavaliota
1500-luvulla sokeri oli ylellisyyttä. Tavallisella kansalla ei ollut varaa makeuttaa ruokiaan juuri muulla kuin hunajalla, ja silläkin harvoin. Hoveissa sokeri ja makeiset olivat vallan ja varakkuuden symboleja. Kustaa Vaasa oli erityisen tunnettu makeanhimostaan, ja marsipaani sekä erilaiset leivonnaiset kuuluivat hänen herkkuihinsa.
Sokerin vaikutuksia suunterveyteen ei vielä ymmärretty. Runsaan makean syönnin seurauksena olivat reikiintyvät hampaat ja krooniset ientulehdukset, jotka tekivät kuninkaan suusta todellisen ongelmapesäkkeen.
Kustaa Vaasan jäännökset kuvattiin vuonna 1945 tieteellisen tutkimuksen yhteydessä. Pääkallosta selviää kuninkaan kärsineen vakavista hammasongelmista. Kuningas on haudattu Uppsalan tuomiokirkkoon.
Mitä Kustaa Vaasan jäännökset kertovat?
1940-luvulla tehdyissä tutkimuksissa Kustaa Vaasan jäännöksistä löytyi merkkejä kroonisista leukaluun tulehduksista. Leukaluun vaikea kudostuho viittaa mahdolliseen parodontiittiin ja laaja-alaiseen kariekseen. Tämä tukee kuvaa hallitsijasta, joka kärsi vuosikausia toistuvista ja vakavista suun terveysongelmista.
Nykyään tiedämme, että suun tulehdukset eivät ole pelkkä paikallinen vaiva. Ne kuormittavat koko kehoa, lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja heikentävät hyvinvointia monin tavoin. Jos kuninkaan kivut johtuivat jatkuvasta tulehduksesta, hän kantoi mukanaan taakkaa, joka saattoi vaikuttaa koko valtakunnan kohtaloon.
Arkea kivun varjossa
On helppo kuvitella, kuinka haastavaa oli johtaa valtakuntaa, neuvotella liittolaisten kanssa ja suunnitella sotaretkiä, kun taustalla kalvoi jatkuva hammassärky. Ei ole ihme, että hänen kärsivällisyytensä oli usein koetuksella ja että hänen äkkipikaisuutensa saattoi johtua juuri suun terveysongelmista.
Kustaa Vaasan vaivat muistuttavat samalla siitä, että historian suuretkin hahmot olivat ihmisiä. He olivat alttiita aikansa tyypillisille, mutta nykyään helposti hoidettaville sairauksille.
Entä jos Kustaa Vaasa olisi käyttänyt Lumoralia?
Leikitään hetki vaihtoehtoisella historialla. Kuvitellaan, että Kustaa Vaasa olisi voinut käyttää Lumoralia, suomalaista innovaatiota, joka ehkäisee ientulehduksia ja tasapainottaa suun bakteerikantaa.
Hän olisi voinut elää ilman jatkuvaa kipua ja keskittyä valtakunnan johtamiseen täysipainoisesti. Parempi suunterveys olisi voinut parantaa hänen yleiskuntoaan, pidentää elinikää ja tuoda neuvottelupöytään jopa hymyä. Ehkä muutama epäonninen sotaretki olisi jäänyt tekemättä? Kuka tietää, ehkä terveempi Kustaa Vaasa olisi jättänyt jälkeensä vakaamman dynastian ja toisenlaisen Pohjolan.
Millainen Suomi olisi tänään?
Jos kuningas olisi ollut terveempi ja kärsivällisempi, hän olisi saattanut edistää valtakunnan kehitystä rauhanomaisemmin keinoin. Ehkä Ruotsi olisi vahvistunut jo varhain niin paljon, että Suomen asema olisi kehittynyt aivan toisenlaiseksi. Ja kenties Suomi olisi osana Ruotsia vielä nykyäänkin? Tai ehkä Suomi olisi itsenäistynyt nationalismiaatteen nousun myötä 1900-luvulla, mutta Ruotsista olisi tullut Suomelle entistä vahvempi liittolainen?
Toisin sanoen yhden kuninkaan suunterveys olisi voinut kääntää historian kulun kohti vakaampaa, yhtenäisempää ja hymyilevämpää Pohjolaa. 
Uudelleentulkittu muotokuva Kustaa Vaasasta. Tällä kertaa hänellä on säihkyvä hymy ja Lumoral kädessään. Alkuperäismaalausta on muokattu tekoälyn avulla.
Yhteenveto
Kustaa Vaasa oli mies, joka muutti koko Pohjolan historiaa. Hänen hammassärkynsä tekee hänestä samalla yllättävän inhimillisen hahmon ja korostaa, kuinka tärkeää suunterveys on.
Ja jos hänellä olisi ollut käytössään Lumoral, koko Pohjolan tarina, ja sen myötä kenties myös Suomen, voisi näyttää tänään selvästi valoisammalta, terveemmältä ja iloisemmalta.
